Onnellisuus on itsestään kiinni

"A competent and self-confident person is incapable of jealousy in anything. Jealousy is invariably a symptom of neurotic insecurity."

-Robert A. Heinlein

Mikä meitä ihmisiä vaivaa, kun pitää aina olla niin kateellinen tai katkera? Jotkut väittävät jopa, että se on suomalainen erityispiirre, mutta kyllä se on maailmanlaajuinen ongelma. 

Läskit ämmät itkevät, kun joku on saanut kroppansa kuntoon nopeasti synnytyksen jälkeen "sulla on vaa hyvät geenit" "ei ole tervettä tuollainen!" "Ei tee lapselle hyvää kun äiti viettää aikansa salilla!". Samaan aikaan samat akat ovat raskausaikana syöneet kaksinkertaisesti, sen sijaan että olisivat syöneet kahden edestä. Samat akat lopettavat liikkumisen tullessaan raskaaksi, ihan vain koska ovat raskaana. Samat akat keksivät milloin minkäkin syyn, että ei tarvitse liikkua eikä tarvitse miettiä mitä ja kuinka paljon paskaa kurkusta alas tunkee.

Laiskat ihmiset itkevät, kun joku saa ylennyksen/palkankorotuksen. Syynä ei koskaan voi olla oma ahkeruus ja taidot, ei tietenkään. Kaunis isotissinen naikkonen nousi ylös reittä pitkin, mies/nainen yleni koska on mies/nainen tai henkilö on vain nuollut pomojen perseitä. Samat laiskat ihmiset kuitenkaan eivät tee palkkansa eteen muuta kuin aivan minimin, ovat suurin piirtein ajoissa töissä ja työaika menee haukkuessa paskaa duunia.

Joku pistää firman pystyyn kovalla työllä ja menestyy. Tämäkin on väärin, koska se sortaa duunareita ja köyhiä, kukaan ei saa tienata muita enemmän.

Joku päätyy tilanteeseen, jossa lähtee asunto, ystävät, työt ja velat kasvaa. Henkilö ajautuu aallonpohjalle ja tekee jotain todella epätoivoista. Epätoivoisen teon seurauksena henkilö saa enemmän apua kuin koskaan. Tuokin apu on väärin, sillä ei hän ansaitse sitä apua kun itse on asiansa sotkenut. Asiansa hyvin hoitaneet eivät saa mitään apua. Jälleen kerran kateus siis iskee ja on vaikea ajatella mitä itsellään jo on.

Jos teillä on jo perhe, koti, ystäviä ja ruokaa, mihin te muka apua tarvitsette?

"Hei on niin helppoo olla onnellinen, kun tyytyy siihen mitä on..." laulelee Olavi Uusivirta. Paskaa musaa, mutta tuossa kipaleessa on oleellinen sanoma. Sen sijaan, että keskitytte olemaan kateellisia muille asioista, mitä heillä on, keskittykää siihen mitä itsellänne on. Kateus ja katkeruus ovat aina tuhoavia voimia.

Kateuden ja katkeruuden määrä on kääntäen verrannollinen onnellisuuteen, mitä enemmän kateutta/katkeruutta, sitä vähemmän onnellisuutta. Unohtakaa siis kateus ja katkeruus, olkaa onnellisia.

Haastan jokaisen etsimään itsestään ja elämästään vähintään 5 hyvää asiaa, joista ovat onnellisia.

Minulla on koti (ei ole aina niin itsestäänselvää), jossa odottaa naaraani (joskus hieman hormonien vallassa, muuten ihan mukava), joka kantaa sisällään tulevaa Johtaja Nenosta. Äiti, jolta saa aina tarvittaessa apua vaikka erimielisyyksiä onkin. Sisarukset, jotka varmasti tiukanpaikan tullen ovat pelastamassa. Lapsi, jonka kasvua olen saanut seurata ja siihen vaikuttaa kohta 6 vuotta. Ystävät, joiden ansiosta en muutu ihan mökkihöperöksi. Työ, joka miellyttää ja elättää. Avoin luonne, jonka ansiosta kykenen ajattelemaan muidenkin kantilta asioita. Kaiken tämän lisäksi voin iloisena todeta, etten ole naiseksi syntynyt.

Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe.— Maxwell Maltz